Viimeinen käskyni, olet vapaa lähtemään

*Tämä postaus on julkaistu puolisen vuotta tapahtuman jälkeen, mutta halusin kuitenkin antaa Adan lähdölle aivan oman postauksen.

Hyvästi Mircas Ada "Ada"

☆23.8.2005 †16.11.2016

Usein mä tunsin,

mua ymmärrä ei 

koko maailmassa varmaan kukaan.

Tieni kun metsään ja poluille vei,

vain sinä silloin kelpasit mukaan.

Alla puiden joskus itkinkin,

ja sun turkkias niin silitin.

Sä oot mun pieni rakas ystäväin,

juosta kanssas sain mä lailla tuulen.

Niin lämmin tunne herää sisälläin,

kun haukkuas vain jostain mä kuulen.

Yhteinen aika pian lopussa on, 

sitä vaikea hyväksyä on.

Päivät nuo leikin ja riemut auringon

taivaanrannan taakse katoaa.

Kohta sammuu säde viimeinen,

siitä kiinni pitää voi mä en.

Sä oot mun pieni rakas ystäväin,

juosta kanssas sain mä lailla tuulen.

Niin lämmin tunne herää sisälläin,

kun haukkuas vain jostain mä kuulen.

Ada oli aivan loistava emo. Lisäksi Ada opetti monet pennut talon tavoille.

Mulla on tositosi monia hyviä muistoja Adan kanssa. Ada rakasti esiintymistä, mutta koska me lapset pienenä paiskattiin ovi vahingossa niin kiinni, että Adan häntä jäi väliin. Sen vuoksi Adaa ei käytetty enään näyttelyissä, vaan me harrastettiin tämän sijasta mätsäreitä. Ada siivitti meitä voitosta toiseen. 

Ada oli matava emo, ja totuttikin meidän muualta tulleet pennut talon tavoille. Ensin pennut olivat Adan kanssa. Tämän jälkeen Sohvin, jonka jälkeen ne siirrettiin omilleen. Adalla oli uskomattomat hermot, ja Ada rakasti kaikkia.

Ada jäi joskus auton alle karkumatkallaan, mutta siitäkin selvittiin. Kaikenlaista kommellusta on ollut, mutta kaikesta selvittiin aina. Me oltiin ikuisia, Tai niin ainakin mä luulin. Loppuvuonna 2016 Adan peräpää alkoi pettämään silloin tällöin alta. Koska kyseessä on pitkäselkäinen koirarotu, ajateltiin me että se olisi vain venähdys. Pikku vaiva joka menisi levolla ohi. Näin ei kuitenkaan ollut. Ada tuli apattiseksi ja väsyneeksi. Oli aika päästää Ada vapaaksi kivusta. 

Kiitos kaikesta Ada <3