Siirry pääsisältöön

Viimeinen käskyni, olet vapaa lähtemään

*Tämä postaus on julkaistu puolisen vuotta tapahtuman jälkeen, mutta halusin kuitenkin antaa Adan lähdölle aivan oman postauksen.


Hyvästi Mircas Ada "Ada"

☆23.8.2005 †16.11.2016




Usein mä tunsin,

mua ymmärrä ei 
koko maailmassa varmaan kukaan.
Tieni kun metsään ja poluille vei,
vain sinä silloin kelpasit mukaan.
Alla puiden joskus itkinkin,
ja sun turkkias niin silitin.

Sä oot mun pieni rakas ystäväin,
juosta kanssas sain mä lailla tuulen.
Niin lämmin tunne herää sisälläin,
kun haukkuas vain jostain mä kuulen.

Yhteinen aika pian lopussa on, 
sitä vaikea hyväksyä on.
Päivät nuo leikin ja riemut auringon
taivaanrannan taakse katoaa.

Kohta sammuu säde viimeinen,
siitä kiinni pitää voi mä en.

Sä oot mun pieni rakas ystäväin,
juosta kanssas sain mä lailla tuulen.
Niin lämmin tunne herää sisälläin,
kun haukkuas vain jostain mä kuulen.

Ada oli aivan loistava emo. Lisäksi Ada opetti monet pennut talon tavoille.

Mulla on tositosi monia hyviä muistoja Adan kanssa. Ada rakasti esiintymistä, mutta koska me lapset pienenä paiskattiin ovi vahingossa niin kiinni, että Adan häntä jäi väliin. Sen vuoksi Adaa ei käytetty enään näyttelyissä, vaan me harrastettiin tämän sijasta mätsäreitä. Ada siivitti meitä voitosta toiseen. 

Ada oli matava emo, ja totuttikin meidän muualta tulleet pennut talon tavoille. Ensin pennut olivat Adan kanssa. Tämän jälkeen Sohvin, jonka jälkeen ne siirrettiin omilleen. Adalla oli uskomattomat hermot, ja Ada rakasti kaikkia.

Ada jäi joskus auton alle karkumatkallaan, mutta siitäkin selvittiin. Kaikenlaista kommellusta on ollut, mutta kaikesta selvittiin aina. Me oltiin ikuisia, Tai niin ainakin mä luulin. Loppuvuonna 2016 Adan peräpää alkoi pettämään silloin tällöin alta. Koska kyseessä on pitkäselkäinen koirarotu, ajateltiin me että se olisi vain venähdys. Pikku vaiva joka menisi levolla ohi. Näin ei kuitenkaan ollut. Ada tuli apattiseksi ja väsyneeksi. Oli aika päästää Ada vapaaksi kivusta. 

Kiitos kaikesta Ada <3


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kuulumisia

Noniin, tänään sain vihdoin ja viimein aikaa ja jaksamista kirjoittaa kuulumispostausta.
Edellisestä ns. "kunnon" postauksesta onkin jo kulunut eemmän aikaa, kuin mitä laki sallisi., mutta pistän kaiken pidemmän sairastelun piikkiin. Kuitenkaan tässä enempää höpöttelemättä, siirrytään itse kuulumisiin.


Syyslukukauden alussa vaihdoin ajoneuvonasentajan opinnoista merkonomin opintoihin. Ennen koulumatkaa oli noin.15 km mutta nykyään matkaa on n.43km per suunta. Tähän tietysti uppoaa tuhottomasti aikaa, kun jatkobussiyhteydet eivät sovi yhteen, sekä pelkkä bussissa olo vie päivästä kaksi tuntia. Koulun vaihto on ollut oikeastaan aika hyvä ja helpoittava ratkaisu, sillä edellisessä koulussa vain ahdisti ja ahdisti. Syy tähän oli tärkeän ja rakkaan kaverin menettäminen Helmikuun 18. päivä. Hän opiskeli samalla linjalla ajoneuvonasentajaksi. Tapahtumaan pääset tutustumaan klikkaamalla tästä. Tämän turman käsittämiseen ja ymmärtämiseen, miksi näin tapahtui on mennyt todella pitkä a…

Milloin on aika ystävän viimeiselle matkalle?

Mistä tiedät milloin on oikea aika päästää koira ystäväsi pois?

Minulle on pienestä pitäen opetettu, että koira päästetään pois ilman kärsimystä ja oireiden ilmaannuttua. Meillä koirat eivät saa kärsiä, vaan koirasta huomaa kun aika on tullut. Meillä tilanteesta riippuen lopetetaan joko eläinlääkärissä tai kotona. Kumpikin vaihtoehto on meillä täysin hyväksytty, onhan tärkeintä se että koira pääsee mahdollisimman kivuttomasti  ja tietyllä arvokkuudella pois.


Mistä sitten tietää milloin aika on oikea Tähän kysymykseen on luvattoman paljon niin oikeita kuin vääriäkin vastauksia. Jotkut haluavat rakkaiden koirien kuolevan luonnollisesti, mutta itse en tästä tavasta perusta. Ihmisen on pystyttävä päästämään irti rakkaasta, hyvin palvelleesta tosiystävästä, kun aika on oikea. Minusta aika on oikea, kun elämä alkaa yksinkertaisesti olemaan liian rankkaa ja kuormittavaa koiralle, ei elämää ole enään syytä pitkittää. Esimerkiksi nivelrikkotapauksissa kannattaa miettiä siis milloin menee liian…

Kopinpehmikkeenä Ruti-Rex

Meillä  on koirat asunut jo pitkään ulkona, lämmitetyissä kopeissa. Koppien pehmikkeenä on oikeastaan aina ollut Ruti-Rex sen hyvien ominaisuuksien vuoksi. Aloitan nyt kertomalla hieman tästä vaihtoehdosta.

Ruti-Rex on luonnonmukainen vaihtoehto, joka on kehitetty koiria ajatellen. Ohut ja pitkä mäntykuitu on paitsi hyvän tuoksuista, myös kestävää, ja samalla myös estää hankaumien ja kovettumien syntyä jalkoihin. Ruti-Rex imee myös hyvin kosteutta.


Meidän omat kokemukset ovat todella hyviä.
Vaikka 10kg paali on meilläpäin lähemmäs 30e, Ollaan niin tyytyväisiä tuotteeseen että pulitetaan mukisematta se pari-kolme paalia koppeihin -sitäpaitsi paaleja ei tarvitse olla koko ajan ostamassa. Paali on todella riittoisa ja kestävä. Meillä menee vuodessa ehkä 5-6 paalia seitsemään koppiin. Kuivike pysyy suhteellisen hyvin kopeissa ja koirat ovat aina riemuissaan saadessaan  uutta pehmikettä koppeihin. Yritä nyt siinä sitten pehmikettä koppeihin laittaa, kun innokkaita on kokonainen parvi ympä…