Siirry pääsisältöön

Kun oma koira karkaa

Ärrin murrin ja liuta kirosanoja sen perään. Tämä maanantai ei sujunut ihan niinkuin piti.  Hilla pääsi tänään tarhanraosta karkuun, minun ollessa Tinkan kanssa lenkillä ja samalla kuvailemassa. Kopin vieressä on niin pieni rako, ettei siitä todellakaan ison koiran pitäisi mahtua. Mutta niin vain siitä sitten mentiin. Ensin oli Hilla matkannut naapurin Huskyja katsomaan. Tämän jälkeen oli jäljistä päätellen matka jatkunut pieneen metsään ja pikatien yli isompaan metsään.No ei siinä, onneksi Hilla ei jäänyt auton alle, vaan selvisi ehjin nahoin. Hilla löytyi lopulta noin kolmenkymmenen kilometrin päästä, onneksi joku sai kiinni. Hilla on niin lempeä ja mukava haukku, että ei tietenkään murritellut kiinniottamisessa.



Huomattuani ennen lenkkiä Sohvin takapolven vioittelevan jälleen pakkassäiden myötä, en tietenkään raaskinut hypyyttää Sohvia tarhasta ulos ja sisään että olisin kuvia napsinut, vaan annoin sitten vain niiden kuvien olla. Tinkan lenkittämisen jälkeen huomasin ilokseni, että Sohvi ei enään arisatanut jalkaansa yhtä paljon. En oikeen tiedä, kannattasiko tuolle jotain ravinneainetta alkaa antamaan, jos vaikka tuohon polveen auttaisi. Kun tätä vaivaa ei tosiaan esiinny kuin kovilla pakkasilla.



Palautin Tinkan takasin tarhaan, ja hämmästelin kun Hilla ei ollut ensimmäisenä vastassa. No kun ei kutsuihinkaan tullut reaktiota, lähdin tarhaan katsomaan, mikä oli vialla. No siitä sitten meni jäljet, pienestä raosta. No ei muutakuin perään ja aikani jälkiä seurattuani, kadotin ne pikatielle tullessa. Lähdin kuitenkin metsään rämpimään, kun en aluksi saanut äitiä tai isiä kiinni puhelimella. Välillä suutuin, ja välillä itkin kun siellä metsässä kompastelin. Totaalinen paniikkikaan ei ollut kaukana. Tuntui toivottomalta saada Hilla enään hengissä kotiin, alkoi jo hämärtääkin. Onneksi isi soitti että Hilla on saatu kiinni. Multa pääsi syvä helpotuksen huokaus. Loppu hyvin, kaikki hyvin. Onneksi tällä kertaa näin, tarhat katsotaan kaikki läpi, ettei vastaavaa pääsisi enään tapahtumaan.



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kuulumisia

Noniin, tänään sain vihdoin ja viimein aikaa ja jaksamista kirjoittaa kuulumispostausta.
Edellisestä ns. "kunnon" postauksesta onkin jo kulunut eemmän aikaa, kuin mitä laki sallisi., mutta pistän kaiken pidemmän sairastelun piikkiin. Kuitenkaan tässä enempää höpöttelemättä, siirrytään itse kuulumisiin.


Syyslukukauden alussa vaihdoin ajoneuvonasentajan opinnoista merkonomin opintoihin. Ennen koulumatkaa oli noin.15 km mutta nykyään matkaa on n.43km per suunta. Tähän tietysti uppoaa tuhottomasti aikaa, kun jatkobussiyhteydet eivät sovi yhteen, sekä pelkkä bussissa olo vie päivästä kaksi tuntia. Koulun vaihto on ollut oikeastaan aika hyvä ja helpoittava ratkaisu, sillä edellisessä koulussa vain ahdisti ja ahdisti. Syy tähän oli tärkeän ja rakkaan kaverin menettäminen Helmikuun 18. päivä. Hän opiskeli samalla linjalla ajoneuvonasentajaksi. Tapahtumaan pääset tutustumaan klikkaamalla tästä. Tämän turman käsittämiseen ja ymmärtämiseen, miksi näin tapahtui on mennyt todella pitkä a…

Milloin on aika ystävän viimeiselle matkalle?

Mistä tiedät milloin on oikea aika päästää koira ystäväsi pois?

Minulle on pienestä pitäen opetettu, että koira päästetään pois ilman kärsimystä ja oireiden ilmaannuttua. Meillä koirat eivät saa kärsiä, vaan koirasta huomaa kun aika on tullut. Meillä tilanteesta riippuen lopetetaan joko eläinlääkärissä tai kotona. Kumpikin vaihtoehto on meillä täysin hyväksytty, onhan tärkeintä se että koira pääsee mahdollisimman kivuttomasti  ja tietyllä arvokkuudella pois.


Mistä sitten tietää milloin aika on oikea Tähän kysymykseen on luvattoman paljon niin oikeita kuin vääriäkin vastauksia. Jotkut haluavat rakkaiden koirien kuolevan luonnollisesti, mutta itse en tästä tavasta perusta. Ihmisen on pystyttävä päästämään irti rakkaasta, hyvin palvelleesta tosiystävästä, kun aika on oikea. Minusta aika on oikea, kun elämä alkaa yksinkertaisesti olemaan liian rankkaa ja kuormittavaa koiralle, ei elämää ole enään syytä pitkittää. Esimerkiksi nivelrikkotapauksissa kannattaa miettiä siis milloin menee liian…

Kopinpehmikkeenä Ruti-Rex

Meillä  on koirat asunut jo pitkään ulkona, lämmitetyissä kopeissa. Koppien pehmikkeenä on oikeastaan aina ollut Ruti-Rex sen hyvien ominaisuuksien vuoksi. Aloitan nyt kertomalla hieman tästä vaihtoehdosta.

Ruti-Rex on luonnonmukainen vaihtoehto, joka on kehitetty koiria ajatellen. Ohut ja pitkä mäntykuitu on paitsi hyvän tuoksuista, myös kestävää, ja samalla myös estää hankaumien ja kovettumien syntyä jalkoihin. Ruti-Rex imee myös hyvin kosteutta.


Meidän omat kokemukset ovat todella hyviä.
Vaikka 10kg paali on meilläpäin lähemmäs 30e, Ollaan niin tyytyväisiä tuotteeseen että pulitetaan mukisematta se pari-kolme paalia koppeihin -sitäpaitsi paaleja ei tarvitse olla koko ajan ostamassa. Paali on todella riittoisa ja kestävä. Meillä menee vuodessa ehkä 5-6 paalia seitsemään koppiin. Kuivike pysyy suhteellisen hyvin kopeissa ja koirat ovat aina riemuissaan saadessaan  uutta pehmikettä koppeihin. Yritä nyt siinä sitten pehmikettä koppeihin laittaa, kun innokkaita on kokonainen parvi ympä…