torstai 7. tammikuuta 2016

Hyvästi

† Bestdrivers Ila "Ila"

17.5.2003 - 7.1.2016

Jos niin käy 
että minusta tulee hauras ja heikko
ja kivut häiritsevät untani
niin sillon on tehtävä mitä on tehtävä
sillä viimeistä matkaa ei kukaan ole estävä. 

Sinä tulet surulliseksi
-minä ymmärrän
älä anna surunkaan estää sinua
sillä tänä päivänä enemmän 
kuin koskaan ennen 
rakkautesi ja ystävyytesi punnitaan.

Meillä on ollut niin
monta hyvää vuotta
tulevaa ei kannata surra,
et haluaisi minun kärsivän
kun aika koittaa,
anna minun mennä...





Ila oli vielä hyvässä kunnossa eilen. Tänään mulle huudettiin että tuu äkkiä alas, Ila ei tuu ulos kopista. No puin vaatteet päälle samalla kun yritin selviytyä migreenistä. 

Tungin itseni pieneen koppiin, ja näin kuinka Ila nyki, eikä Ilan jalat enään kantaneet. Tässä vaiheessa olin vielä ihan rauhallinen, en tajunnut unenpöpperössä ja kauheessa päänsäryssä että se olisi viimeinen kerta, kun näkisin Ilan elossa. Oli tosi hankalaa saada koira pois kopista. Kun saatiin ja tarkasteltiin, huomattiin että ongelma oli jostain aivoista lähtöisin. Ila oli halvaantunut ja sai näin ollen lähtöpassin taivaaseen.

"Lopetetaanko Ila kotona vai viedäänkö eläinlääkärille?" kysyin ilman paniikia. Sain vastauksen että kotona, jolloin vasta aloin tajuta. Jouduin paniikkiin ja juoksin omaan huoneeseeni. En kerta kaikkiaan voinut katsoa sitä. Niin Ila pääsi tuskistaan. 

Olen vihainen sekä surullinen. Miksi meidän Ila? Ila oli terve, hyvin pidetty ja toivottu koira. Olen surullinen kun menetin ystäväni, joka on kulkenut rinnallani jo kolme vuotiaasta asti, melkein kolmetoista vuotta. Tiesittekö, että olemme syntyneet molemmat 17.5? Kaksitoista vuotta juhlimme tuplasynttäreitä. Ei enään. Ei enään Ilaa, ei enään meitä.

Mutta eräällä tavalla me olemme aina me. Nimittäin Ila kulkee aina meidän sydämmissä ja kultaisissa muistoissa. Sekä pala Ilaa säilyy myös Ilan pennuissa. 




4 kommenttia:

  1. Niin surullista. Kaikille tulee se aika, sille ei voi mitään. Meidän eka jämy Salopellon Lellu asteli taloon kun olin kolme vuotta. Lellu kulki rinnallani siihen asti kun olin 12 vuotta. Oli pakko päästää Lellusta irti.. Lapsuuden rakas koira.

    VastaaPoista
  2. Koskettava teksti. Näin käy jokaisen koiran ja eläimen. Ymmärrän tunteen. Otan osaa.

    VastaaPoista
  3. Koskettava teksti. Lämpimät osanotot ja tsemppiä <3

    VastaaPoista
  4. Tätäkin kautta; paljon osanottoja ja tsemppejä♥

    VastaaPoista