Siirry pääsisältöön

Joulukalenterin luukku 3



Nyt aukeaa joulukalenterin luukku 3! Täällä Sohvi. Kerron  vähän omasta elämästäni.

Haluun kertoo siitä kuinka me ollaan oltu aina yhdessä, ja miten ihminen pitää kouluttaa.

Mamma tulee tänään, se lupas ruokkii meidät. Kaverit haukkuu, ja itse ulisen joukossa niin että ääneni varmasti kuuluu muiden yli.

Tarhaani kohti kävellään, ja käsky käy. "Istu" kuuluu jämäkästi vaikkakin lempeästi. Olen kiltti koira, olen aina ollut. Siispä istun vastaan väittämättä. Ovi aukeaa. Vielä ei ole annettu lupaa liikkua, nyin lähtövalmiina ja viimein saan luvan mennä. "Vapaa". Pomppaan tarhasta ja säntäilen pitkin pihamaata ristiin ja rastiin.

Ihminen ottaa ämpärin ja käy sisällä hakemassa lämmintä vettä nappuloita varten. Istun oven eteen odottamaan tämän tutun hahmon paluuta. Pian hän palaa ja lähdemme yhdessä ulkorakennukselle päin. Tai no taisin mennä hieman edelläkin.

Nappulat kilisevät kippoihin ja vettä kaadetaan päälle. Olen syönyt ensimmäisenä, niinkuin tämmöisen hieman ahneen labukan pitääkin tehdä. Saan luun ja asetun tyytyväisenä lumelle syömään sitä. On aika alkaa kertomaan yhteisestä taipaleestamme.

Saavuin taloon ihan pienenä. En voi edes muistaa kuinka pieni olin. Tuo höpsö ihminen ja sen veljeksi kutsuttu otus olivat jo talossa. Myöhemmin syntyi vielä yksi veli. Mulla oli tosi paljon kavereita, ja niitä on ollut pitkin elämää.

Vaikka koiran muisti on hyvää luokkaa, en voi edes muistaa kuinka monta ystävää olen saanut elämäni aikana. Kasvoin maalaisympäristössä yhdessä Lyhytkarvaisen Saksanseisojan, Oilin kanssa. Oltiin kämppiksiä. Keväällä 2015 Oili kuoli maksasyöpään, ja se sai mut alakuloseksi, sillä olin saattamassa rakasta ystävääni viimeiselle matkalle.

Siitä lähtien paras ystäväni on ollut tuo hölmö ihminen. Se antaa mulle herkkuja, ottaa mua mukaan lenkeille, päästää mut metsässä vapaaks. Antaa mun elää onnellista koiran elämää. Oon Huhtikuussa 12 vuotias. Osaan silti ottaa kaiken irti kouluttamastani ihmisestä. Olen opettanut höpsöstä lapsesta eläinlääkäriksi haluavan nuoren, enkä epäile etteikö haave toteutuisi. Valitettavasti minä tuskin enään 9 vuoden päästä olen täällä. Mutta aina joku pitää huolen ihmisestä.

Opetin ihmisen, mutta mitä sain siitä itselleni? Paikan sydämmessä ja hyvän elämän. Se on tarpeeksi. Miten sitten opetan tämmöistä? Varoitus nyt tulee salaista tietoa. Ole aina vipitön, rakastava ja ymmärtäväinen. Osoita tahtosi selkeästi. Tämä luo ihmiselle pohjan josta hän sitten alkaa muovautumaan jokaisen koiruuden mieleiseksi. Meidän elämä on vuorovaikutusta. Rakasta & saa rakkautta. Näin ikuinen paikka sydämmessä on saavutettu, ja se on isointanmitä voin pyytää viimeisen toiveeni lisäksi.

-Päästä irti kun aika tulee. Näet sen kyllä. Ihminen on heikko mutta me vahvistamme häntä. Niin monet kerrat olen tuntenut kyyneleet turkillani ja niin monta kertaa olen kuullut huolet. Ikääntyessään koira alkaa ymmärtää ja tulee kuin ihmisen mieliseksi. Tee töitä sen eteen, varmasti se tuottaa tulosta. Nyt mun on aika palata tarhaan. On alkanut jo hämärtymään. Toivotan kaikille lempeää yötä.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kuulumisia

Noniin, tänään sain vihdoin ja viimein aikaa ja jaksamista kirjoittaa kuulumispostausta.
Edellisestä ns. "kunnon" postauksesta onkin jo kulunut eemmän aikaa, kuin mitä laki sallisi., mutta pistän kaiken pidemmän sairastelun piikkiin. Kuitenkaan tässä enempää höpöttelemättä, siirrytään itse kuulumisiin.


Syyslukukauden alussa vaihdoin ajoneuvonasentajan opinnoista merkonomin opintoihin. Ennen koulumatkaa oli noin.15 km mutta nykyään matkaa on n.43km per suunta. Tähän tietysti uppoaa tuhottomasti aikaa, kun jatkobussiyhteydet eivät sovi yhteen, sekä pelkkä bussissa olo vie päivästä kaksi tuntia. Koulun vaihto on ollut oikeastaan aika hyvä ja helpoittava ratkaisu, sillä edellisessä koulussa vain ahdisti ja ahdisti. Syy tähän oli tärkeän ja rakkaan kaverin menettäminen Helmikuun 18. päivä. Hän opiskeli samalla linjalla ajoneuvonasentajaksi. Tapahtumaan pääset tutustumaan klikkaamalla tästä. Tämän turman käsittämiseen ja ymmärtämiseen, miksi näin tapahtui on mennyt todella pitkä a…

Milloin on aika ystävän viimeiselle matkalle?

Mistä tiedät milloin on oikea aika päästää koira ystäväsi pois?

Minulle on pienestä pitäen opetettu, että koira päästetään pois ilman kärsimystä ja oireiden ilmaannuttua. Meillä koirat eivät saa kärsiä, vaan koirasta huomaa kun aika on tullut. Meillä tilanteesta riippuen lopetetaan joko eläinlääkärissä tai kotona. Kumpikin vaihtoehto on meillä täysin hyväksytty, onhan tärkeintä se että koira pääsee mahdollisimman kivuttomasti  ja tietyllä arvokkuudella pois.


Mistä sitten tietää milloin aika on oikea Tähän kysymykseen on luvattoman paljon niin oikeita kuin vääriäkin vastauksia. Jotkut haluavat rakkaiden koirien kuolevan luonnollisesti, mutta itse en tästä tavasta perusta. Ihmisen on pystyttävä päästämään irti rakkaasta, hyvin palvelleesta tosiystävästä, kun aika on oikea. Minusta aika on oikea, kun elämä alkaa yksinkertaisesti olemaan liian rankkaa ja kuormittavaa koiralle, ei elämää ole enään syytä pitkittää. Esimerkiksi nivelrikkotapauksissa kannattaa miettiä siis milloin menee liian…

Kopinpehmikkeenä Ruti-Rex

Meillä  on koirat asunut jo pitkään ulkona, lämmitetyissä kopeissa. Koppien pehmikkeenä on oikeastaan aina ollut Ruti-Rex sen hyvien ominaisuuksien vuoksi. Aloitan nyt kertomalla hieman tästä vaihtoehdosta.

Ruti-Rex on luonnonmukainen vaihtoehto, joka on kehitetty koiria ajatellen. Ohut ja pitkä mäntykuitu on paitsi hyvän tuoksuista, myös kestävää, ja samalla myös estää hankaumien ja kovettumien syntyä jalkoihin. Ruti-Rex imee myös hyvin kosteutta.


Meidän omat kokemukset ovat todella hyviä.
Vaikka 10kg paali on meilläpäin lähemmäs 30e, Ollaan niin tyytyväisiä tuotteeseen että pulitetaan mukisematta se pari-kolme paalia koppeihin -sitäpaitsi paaleja ei tarvitse olla koko ajan ostamassa. Paali on todella riittoisa ja kestävä. Meillä menee vuodessa ehkä 5-6 paalia seitsemään koppiin. Kuivike pysyy suhteellisen hyvin kopeissa ja koirat ovat aina riemuissaan saadessaan  uutta pehmikettä koppeihin. Yritä nyt siinä sitten pehmikettä koppeihin laittaa, kun innokkaita on kokonainen parvi ympä…